Mitä tarkoittaa ”Rakastakaa vihollisianne”?
Voimme rakastaa lähimmäistämme, perhettämme ja ystäviämme. Mutta mitä tarkoittaa vihollisen rakastaminen? Onko meidän todella pakko?
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,( Matteus 5:44 )
Jo teoriassa se ei kuulosta helpolta, ja käytännössä se tuntuu lähes mahdottomalta. Ja onko se todella tarpeen?…
Katsotaan, miten Jeesus selittää sen.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,45 Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?48Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.( Matteus 5:44-48 )
Kun katsomme ympärillemme, näemme, että kaikki saavat auringonpaistetta ja sadetta sekä raitista ilmaa hengittää. Meidät ja vihollisemme on asetettu tähän ihmeelliseen maailmaan, jossa on henkeäsalpaavia maisemia ja majesteettisia eläimiä…
Kun katsomme syvemmälle, näemme, että vihollisillamme oli äiti ja isä niin kuin meilläkin, tunsivat he heidät tai eivät. Ja luultavasti heidän vanhempansa rakastivat heitä yhtä paljon kuin meidän vanhempamme rakastivat meitä.
Tässä on lainaus Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -kirjasta, jossa sisar suree surmattua veljeään, joka sattui olemaan yksi maan vaarallisimmista rikollisista...
”Koko maailmalle hän oli väkivallan mies, puoliksi eläin ja puoliksi demoni; mutta sisarelleen hän pysyi aina hänen tyttövuosiensa pienenä itsepäisenä poikana, lapsena, joka oli pidellyt kiinni hänen kädestään.”
Voiko vihollisemme olla joku, jota oikeastaan rakastamme?
Kuvittele, miten taivaallinen Isämme puhalsi uuden elämän siihen, jota nyt kutsumme viholliseksemme, huolehti hänestä, kun hän oli äitinsä kohdussa, antoi hänen sitten syntyä ja antoi hänelle kaikkina näinä vuosina vaatteet, ruokaa syödä ja vettä juoda… Ja nyt Hän odottaa hartaasti saavansa kadonneen lapsensa takaisin, jotta tämä hymyilisi taas ja huutaisi taivaallista Isäänsä: ”Isä!...”. Jumala rakastaa häntä yhtä paljon kuin meitä.
Muistetaan, miten Daavid säästi vihollisensa Saulin hengen, vaikka Saul ajoi häntä jatkuvasti takaa ja yritti tappaa Daavidin.
3 Ja kuin hän lähestyi lammasten huonetta tien ohessa, oli siinä luola, ja Saul meni siihen peittämään jalkojansa; mutta David ja hänen miehensä istuivat luolan kulmilla.4 Silloin sanoivat Davidin miehet hänelle: katso, tämä on se päivä, josta Herra sinulle on sanonut: katso, minä annan sinulle vihamiehes sinun käsiis, ettäs tekisit hänen kanssansa niinkuin sinulle kelpaa. Ja David nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin vaatteen liepeestä.5 Sen jälkeen tykytti Davidin sydän, että hän oli leikannut tilkan Saulin hameesta,6 Ja sanoi miehillensä: Herra antakoon sen kaukana olla minusta, että minä sen tekisin ja satuttaisin käteni minun herraani, Herran voideltuun, sillä hän on Herran voideltu.( 1. Samuelin kirja 24:3-6 )
Tässä Daavidin sanat Saulille tästä:
12 Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani; vaan minun käteni ei pidä sinuun sattuman.13 Niinkuin vanha sananlasku on: jumalattomasta tulee jumalattomuus; mutta minun käteni ei pidä sinuun sattuman.( 1. Samuelin kirja 24:12-13 )
Toinen esimerkki siitä, miten rakastaa vihollisiaan, on Jeesus itse. Katsotaan, mitä Jeesus sanoi niistä, jotka pahoinpitelivät häntä ja ristiinnaulitsivat hänet.
34 Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.( Luukas 23:34 )
Ja nämä ovat Stefanoksen sanat, kun hän oli kuolemassa kivitettynä.
54 Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.55 Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,56 Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.57 Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,58 Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.59 Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.60Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.( Apostolien teot 7:54-60 )
Tällaista kertomusta lukiessamme emme samastu juutalaisten johtajiin. Mutta entä jos me itse olemmekin niitä, jotka tappavat viattoman Jumalan sanansaattajan, joka paljastaa ja syyttää meitä?… Emme ole synnittömiä, eikä meitä vastaan noussut ääni ole noussut ilman syytä.
Mitä tunsit juutalaisten johtajia kohtaan lukiessasi, miten he kivittivät Stefanosta? Tunsitko vihaa, raivoa?… Entä jos tuntisimme armoa heitä kohtaan, sillä he yrittivät olla oikeassa ja pitää kiinni laista, ja he vihasivat sitä, että heidät paljastettiin asioissa, joissa he eivät olleet toimineet oikein? Monella tapaa olemme heidän kaltaisiaan, ja he ovat meidän kaltaisiamme. Rakastakaamme heitä heidän vääristä teoistaan huolimatta. Ja yrittäkäämme rakastaa vihollisiamme, aivan kuten Jumala rakastaa heitä.
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.( 1. Korinttilaiskirje 13:4-7 )