Miksi Jumala vaikuttaa niin julmalta ihmisiä kohtaan?
Vanhassa testamentissa luemme monia kertomuksia ihmisistä ja kokonaisista kansoista, jotka joutuivat kärsimään raskaita seurauksia. Nämä kertomukset jättävät usein raskaan olon ja hiljaisen kysymyksen: onko Jumala todella näin julma? Se on rehellinen kysymys, ja se ansaitsee rehellisen, kiirehtimättömän tarkastelun.
Aivan toisenlainen maailma
Aloitetaan muistamalla, kuinka erilainen muinainen maailma oli. Se ei ollut turvallinen paikka. Julmuutta oli kaikkialla, elämä oli lyhyt ja useimmille myös hyvin raskasta. Mitä ikinä ajattelemmekaan noista ajoista, meidän tulee lukea niitä tämä kuva mielessämme.
Tuohon maailmaan Jumala valitsi yhden kansan viemään hänen tahtoaan muille ja tuomaan lain ja järjestyksen ihmisten keskuuteen. Israelille annettiin Toora ja Jumalan oma huolenpito, jotka erottivat kansan pyhäksi esimerkiksi muulle maailmalle. Vuosisatojen ajan Jumala yritti kärsivällisesti yhä uudelleen johdattaa ihmiskuntaa kohti jotakin parempaa.
On syytä huomata, kuinka pitkän matkan ihmiskunta on sen jälkeen kulkenut ajoista, jolloin lapsia poltettiin alttareilla ja jolloin hyväksikäyttö, orjuus ja vääryys olivat arkipäivää. Jumala hallitsee kaikkea, mutta silti hän haluaa ihmisten kasvavan. Hän ei halua tuhota meitä. Hän haluaa viedä meidät parempaan tulevaisuuteen. Ja kuten historia osoittaa, ihmisten sydämiä on erittäin vaikea kääntää kohti ystävällisyyttä, rehellisyyttä ja epäitsekkyyttä, sillä ihmiset palaavat yhä uudelleen vanhaan pimeyteen.
Katsotaan, mitä profeetat sanovat, siinä järjestyksessä kuin he elivät, ja annetaan heidän omien sanojensa näyttää, mitä tapahtui.
Aamos: varoitus ihmisten välisestä julmuudesta
Aamos puhui kahdeksannella vuosisadalla eaa. ensin Israelia ympäröiville kansoille ja sitten Israelille itselleen. Hän aloittaa siitä, miten ne kohtelivat toisiaan. Ammon, naapurikansa, oli käynyt sotaa laajentaakseen rajojaan ja oli tehnyt jotakin kauheaa heikoimmille:
13 Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Ammonin lasten vian tähden en tahdo minä heitä säästää, että he ovat raskaat vaimot halki leikanneet Gileadissa, levittääksensä rajojansa.( Aamos 1:13 )
Sitten Aamos kääntyy Jumalan oman kansan puoleen. Hekin olivat syyllisiä, ja seuraava luettelo koskee rahaa ja valtaa, joita käytettiin köyhiä vastaan:
6 Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Israelin vian tähden en minä tahdo säästää, että he vanhurskaat rahaan ja köyhät kenkäpariin myyneet ovat.7 He tallaavat vaivaisen maan tomuun, ja estävät raadollisia joka paikassa; poika ja isä makaa yhden vaimon kanssa, jolla he minun pyhän nimeni häpäisevät.( Aamos 2:6-7 )
Jeremia: pitkä kärsivällisyys ja suru
Jeremia toimi profeettana Jerusalemissa kaupungin viimeisinä vuosikymmeninä ennen sen kukistumista Babyloniaan, noin vuonna 600 eaa. Monet hänen kansastaan olivat kääntyneet palvomaan Baalia ja Molekia, ja lapsia uhrattiin alttareilla. Huomaa, miten Jumala puhuu tästä. Hän ei ollut koskaan sitä pyytänyt eikä edes ajatellut sellaista:
5 Sillä he ovat rakentaneet korkeuksia Baalille, polttaaksensa lapsiansa tulessa Baalille polttouhriksi; jota en minä ole käskenyt eli siitä puhunut, eikä myös minun sydämeeni tullut ole.( Jeremia 19:5 )
Profeetta kuvaa myös maata, joka kärsi sen vuoksi, miten sen asukkaat elivät:
10 Että maa on niin täynnä huorintekiöitä, että maa niin surkia on, että hän kirottu on, ja kedot metsissä kuivuvat; ja heidän elämänsä on paha, ja ei heidän hallituksensa mitään kelpaa.( Jeremia 23:10 )
Sitten Jeremia muistuttaa kansaa siitä, kuinka kauan Jumala oli puhunut heille. Kahdenkymmenenkolmen vuoden ajan hän oli varoittanut heitä, ja Jumala oli lähettänyt muita profeettoja ennen häntä:
3 Herran sana on tapahtunut minulle Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan, kolmannesta vuodesta toistakymmentä tähän päivään asti; ja minä olen sitä kolme ajastaikaa kolmattakymmentä teille ahkerasti saarnannut, vaan ette koskaan tahtoneet kuulla.4 Niin on myös Herra lähettänyt teidän tykönne kaikki palveliansa, prophetat, juuri ahkerasti; mutta ette kuulleet ettekä kallistaneet korvianne kuulemaan.5 Koska hän sanoi: kääntäkäät teitänne kukin pahalta tieltänsä ja teidän pahasta menostanne, niin teidän pitää pysymän siinä maassa, jonka Herra teille ja teidän isillenne antanut on, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.( Jeremia 25:3-5 )
Seurausten, kun ne tulivat, ei ollut tarkoitus olla tarinan loppu. Jumala antoi kansalleen tämän huolenpidon lupauksen oikaisun rinnalla:
11 Sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, auttamassa sinua; ja teloitan kaikki pakanat, joihin minä olen sinut hajoittanut; mutta en minä sinua lopeta, vaan tahdon sinua kurittaa kohtuudella, ja en tahdo sinua peräti viattomana pitää.( Jeremia 30:11 )
Hän myös selittää, miksi oikaisua tarvittiin, ja puhuu lempeästi ihmisille, jotka tunsivat kivun mutta eivät ymmärtäneet sitä:
15 Mitäs huudat haavais tähden ja suuresta kivustas? Minä olen tämän tehnyt sinulle suurten pahaintekois ja raskasten synteis tähden.( Jeremia 30:15 )
Ja on olemassa lupaus, että jonakin päivänä kaikki käy järkeen:
24Herran julma viha ei ole taukoava, siihenasti kuin hän tekee ja toimittaa, mitä hänen mielessänsä on. Viimein pitää teidän sen kyllä ymmärtämän.( Jeremia 30:24 )
Seuraavassa luvussa näemme sydämen kaiken takana. Vaikka Jumala oikaisi Israelia, hän puhuu kansasta niin kuin vanhempi puhuu rakastetusta lapsestaan:
20 Eikö Ephraim ole rakas poikani ja ihana lapseni? Sillä minä kyllä hyvin muistan, mitä minä hänelle puhunut olen; sentähden minun sydämeni halkee laupiudesta hänen kohtaansa, että minä kaiketi armahdan häntä, sanoo Herra.( Jeremia 31:20 )
Jeremian aikaan ihmiset sanoivat, että lapset kärsivät vanhempiensa teoista. Jumala vastaa, että jokainen on vastuussa omista valinnoistaan:
30 Vaan jokaisen pitää pahan tekonsa tähden kuoleman, ja kuka ihminen syö happamia viinamrjoja, hänen hampaansa pitää huoltuman.( Jeremia 31:30 )
Myöhemmin, kun Jerusalem oli kaatumaisillaan, Jeremia puhui jälleen Ben-Hinnomin laakson alttareista, joilla lapsia uhrattiin jumala Molekille, ja Jumalan suru siitä on ilmeinen:
35 Ja ovat rakentaneet Baalin korkeuksia Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä Molokille, jota en minä ole heidän käskenyt, eiä myös ole minun mieleeni johtunut, että heidän tämän kauhistuksen piti tekemän, jolal he Juudan saattivat syntiä tekemään.( Jeremia 32:35 )
Hesekiel: syyt esitettyinä
Hesekiel oli profeetta niiden ihmisten joukossa, jotka oli jo viety Jerusalemista Babyloniaan. Hänen sanomansa kuvaavat, mitä kaupungissa tapahtui. Ensin kuva väkivallan täyttämästä maasta:
23 Tee kahleet; sillä maa on täynnä veren vikoja, ja kaupunki täysi väkivaltaa.( Hesekiel 7:23 )
Ihmiset myös vakuuttelivat itselleen, ettei Jumala nähnyt eikä välittänyt. Jumala vastaa, että hän näkee kaiken:
9 Ja hän sanoi minulle: Israelin ja Juudan huoneen paha työ on sangen suuri, maa on täytetty murhalla, ja kaupunki täynnä pahuutta. Sillä he sanovat: Herra on hyljännyt maan, ja ei Herra näe.( Hesekiel 9:9 )
Hesekiel varoittaa Jerusalemia kohtaavista ankarista tuomioista ja niiden yllättävästä tarkoituksesta: eloon jääneet tulisivat Babyloniaan, ja heidän kertomuksensa osoittaisivat maanpakolaisille, ettei mitään ollut tapahtunut ilman syytä.
21 Sillä näin sanoo Herra, Herra: kuin minä lähetän ne neljä minun pahaa rangaistustani, miekan, nälän ja pahat pedot, ja ruton Jerusalemiin, hävittämään siellä sekä ihmiset että eläimet;22 Ja katsos, niin pitää muutamia sinne jätetyitä kirvoitettaman, poikia ja tyttäriä; ja katso, heidän pitää tuleman tänne teidän tykönne, että teidän pitää näkemän, kuinka heidän käy, ja lohduttaman teitä sen onnettomuuden tähden, jonka minä Jerusalemille olen antanut tulla, ja kaikkein muiden tähden, jotka minä olen antanut tulla heidän päällensä.23He pitää oleman teidän lohdutuksenne, kuin te saatte nähdä, kuinka heidän käy, ja taidatte ymmärtää, etten minä ilman syytä tehnyt ole kaikkia, mitä minä siellä tehnyt olen, sanoo Herra, Herra.( Hesekiel 14:21-23 )
Jumala puhuu myös siitä, että hänen omia lapsiaan uhrattiin epäjumalille, minkä hän koki pettämisenä:
20 Ja sinä otit poikas ja tyttäres, jotka minulle synnyttänyt olit, ja uhrasit ne heille syötää; luuletkos niin halvaksi huoruutes?21 Ja sinä teuraaksi teit minun lapseni, ja annoit polttaa heitä heidän edessänsä.( Hesekiel 16:20-21 )
Ja hän muistuttaa kansaa Sodomasta, kaupungista, joka on kuuluisa kohtalostaan. Syy voi yllättää. Kyse ei ollut vain väkivallasta, vaan ylpeydestä, mukavuudesta ja köyhistä kääntymisestä pois:
49 Katso, se oli sinun sisares, Sodoman synti: ylpeys, ja kaikissa yltäkylläisyys, ja hyvä rauha, joka hänellä ja hänen tyttärillänsä oli: mutta köyhiä ja tarvitsevia ei he auttaneet;50 Mutta he olivat ylpiät, ja tekivät kauhistuksen minun edessäni; sentähden olen myös minä heittänyt heidät pois, kuin minä sen näin.( Hesekiel 16:49-50 )
Lopuksi Hesekiel luettelee yksitellen vääryydet, jotka täyttivät Jerusalemin: johtajat, jotka tappoivat, lesket ja orvot, joille tehtiin vääryyttä, väärät syytökset, jotka veivät viattomia kuolemaan, ja julmuus perheen sisällä:
6 Katso, Israelin päämiehet ovat kukin väkevä sinussa verta vuodattamaan.7 Isänsä ja äitinsä he katsovat ylön sinussa: muukalaisille he väkivaltaa ja vääryyttä tekevät; orpoja ja leskiä he sortavat sinussa.8 Sinä katsot minun pyhyyteni ylön, ja turmelet minun sabbatini.9 Pettäjät ovat sinussa verta vuodattamaan; he syövät vuorilla, ja tekevät ylöllistä sinussa.10 He paljastavat isänsä hävyn sinussa, ja vaivaavat saastaisia vaimoja heidän taudissansa,11 Ja tekevät kauheutta lähimmäisensä vaimon kanssa: he häpäisevät omat miniänsä ilkivaltaisesti, he tekevät väkivaltaa omille sisarillensa, isäinsä tyttärille.12 He ottavat lahjoja sinussa, verta vuodattaaksensa; sinä otat koron ja voiton, ja ahnehdit lähimmäiseltäs väkivallalla, ja näin unohdat minun, sanoo Herra, Herra.( Hesekiel 22:6-12 )
Mitä voimme oppia tästä
Kun luemme nämä kohdat järjestyksessä, kuva selkenee. Vaikeita aikoja edelsivät pitkät varoitukset. Ne seurasivat todellista julmuutta, erityisesti heikkoja ja nuoria kohtaan. Ja ne tulivat Jumalalta, joka puhuu kansastaan rakastettuina lapsinaan, joka ei ilahdu oikaisemisesta ja joka lupaa yhä uudelleen tulevaisuuden sen jälkeen.
Oli hyvin vaikeita aikoja, jolloin Jumala työskenteli kääntääkseen ihmiset takaisin ja tehdäkseen tästä maailmasta paremman paikan. Olemme kulkeneet pitkän matkan sen jälkeen, ja silti keskuudessamme on yhä paljon korjattavaa.
Kärsimys kuuluu tähän rikkinäiseen maailmaan, eikä Uusi testamentti kätke sitä. Se kertoo myös, ettei Jumala pysynyt siitä kaukana. Jeesuksessa hän astui siihen, ja ne, jotka seuraavat häntä, huomaavat, että jopa vaikeus voi tuoda esiin hänen elämänsä:
10 Me viemme ympäri aina Herran Jesuksen kuoleman meidän ruumiissamme, että Herran Jesuksen elämäkin meidän ruumiissamme ilmoitettaisiin.( 2. Korinttilaiskirje 4:10 )
Ehkä paras vastaus näiden sivujen herättämiin kysymyksiin on nöyrä: lukea hitaasti, luottaa siihen, että Jumalan kärsivällisyys on suurempi kuin voimme nähdä, ja pyytää häntä tekemään meistä osan korjaustyötä.