Miten kristityn tulisi suhtautua pandemiaan?

Hallitsematon virus kulkee suuren myrskyn tavoin mantereelta toiselle ja tartuttaa ihmisiä ympärillämme. Joiltakin meistä se vie työpaikan ja rakkaiden ihmisten hengen. Tunnemme itsemme toivottomiksi viruksen edessä, johon meillä ei ole hoitoa. Tuntuu kuin ajelehtisimme pienessä veneessä myrskytuulessa.

37 Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.

38 Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme?

39 Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.

40 Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa?

( Markus 4:37-40 )

On luonnollista, että rakennamme luottamuksemme sen varaan, mitä olemme tässä maailmassa kokeneet. Kun asiat menevät odotustemme mukaan, olemme rentoja ja onnellisia. Kun eteemme tulee pieni vastoinkäyminen, yritämme olla välittämättä siitä ja jatkaa eteenpäin. Luottamuksemme kasvaa teollisen kehityksen myötä, joka tuo meille mukavan elämän, ja tieteellisten löytöjen myötä, jotka selittävät, miten asiat toimivat, ja kehittävät rokotteita kaikkiin sairauksiin. Uskomme perusta on kuitenkin hyvin hauras ja pettää nopeasti, kun tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Katsotaan, minkä lupauksen olemme saaneet Jumalaltamme, Isältä.

2 Ja kaikki nämät siunaukset tulevat sinun päälles, saavuttavat sinun, ettäs Herran sinun Jumalas äänelle kuuliainen olit.

3 Siunattu olet sinä kaupungissa, siunattu pellolla.

4 Siunattu on ruumiis hedelmä, ja maas hedelmä, ja karjas hedelmä, eläintes hedelmä, ja lammaslaumas hedelmät.

5 Siunattu on koris ja tähtees.

6 Siunattu olet sinä käydessäs sisälle, ja siunattu käydessäs ulos.

7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessäs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtä tietä he tulevat sinua vastaan, ja seitsemää tietä pitää heidän pakeneman sinun edestäs.

8 Herra käskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessäs ja kaikissa mitä sinä aiot, ja siunaa sinun siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.

11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellä, sekä kohtus hedelmällä, karjas hedelmällä, ja maas hedelmällä, siinä maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,

12 Herra avaa sinulle hyvän tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun käsialas; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta et sinä keneltäkään lainaksi ota.

13 Ja Herra asettaa sinun pääksi, eikä hännäksi: sinä olet aina ylimmäinen etkä alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas käskyille kuuliainen, jotka minä tänäpänä sinun käsken pitää ja tehdä,

( 5. Mooseksen kirja 28:2,3,4,5,6,7,8,11,12,13 )

Meille ei ole luontevaa elää tätä elämää täysin Jumalalle ja hänen käskyilleen kuuliaisina. Heti kun elämämme pääsee vaikeuksista, palaamme pahoille teillemme yhä uudelleen ja uudelleen...

15 Niin olen minä myös lähettänyt varhain ja usein tykönne kaikki minun palveliani prophetat, ja antanut sanoa: kääntäkää teistä jokainen itsensä pahasta menostansa, ja parantakaat teidän elämänne, ja älkäät seuratko muita jumalia, palvelleksanne heitä; niin te saatte olla maassa, jonka minä teille ja teidän isillenne antanut olen; mutta ette tahtoneet kallistaa korvianne siihen, , ettekä kuulleet minua.

( Jeremia 35:15 )

Näemme itsemme pelon ja uskon puutteen vallassa. Sukupolvi toisensa jälkeen ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan olleet tottelemattomia Jumalalle ja menettäneet hänen siunauksensa. Olemme ravistelleet rakkauden pois Jumalan käskyjen perustasta ja jättäneet jäljelle vain kuivia lauseita, joita noudatetaan ainoastaan näennäisesti ja muodollisesti. Kaikki tämä on johtanut meidät pelon paikkaan aivan niin kuin oli luvattu…

20 Herra lähettää sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettäs hukut ja pian katoat pahain tekois tähden, ettäs minun hylkäsit.

22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lämpimällä taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti että hän sinun kadottaa.

( 5. Mooseksen kirja 28:20,22 )

Jumalan viha on todella pelottava. Mutta ennen kuin ryhdymme tuomitsemaan taivaallista Isäämme näin julmista teoista, kuvitellaan lääkäri, joka amputoi tulehtuneen jalan pelastaakseen ihmisen kuolemalta. Meille on luonnollista keskittyä siihen, mikä näkyy, ja sivuuttaa Jumalamme rakkaus ja hänen halunsa pelastaa meidät. Lapsemme muistaa vihamme ja kipeän läimäytyksen selkään, mutta unohtaa helposti, miten se pelasti hänet putoamasta vaaralliselta jyrkänteeltä. Ja me, jotka näemme vain maalliset asiat, emme edes huomaa, miltä Jumalan viha meidät pelastaa.

Jumala haluaa, että tottelemme häntä uskollisesti. Hän haluaa, ettemme pelkäisi sitä, mitä näemme, vaan saisimme rohkeutta uskostamme.

18Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset.

( 2. Korinttilaiskirje 4:18 )

Olitpa vaarassa menettää henkesi tai terveytesi huipulla, kuolema koetaan pahimpana, mitä meille voi tapahtua. Mutta onko se sitä? Kuolema on viimeinen asia, jonka ihmisestä näemme. Kuolema avaa meille oven näkymättömään, tuntemattomaan.

Tuntematonta elämässämme tai sen jälkeen hallitsee joko pelkomme tai uskomme. Voimme ympäröidä itsemme pelon pimeydellä tai uskon valolla. Kuten tässä maallisessa elämässä näemme, uskovat ihmiset menestyvät siinä, mitä tekevät. Eikä ole syytä epäillä, etteikö usko valaisisi tietä kuoleman jälkeen niille, jotka uskovat. Tietä paljon parempaan elämään kuin täällä maan päällä.

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

( Johannes 3:16 )

Juuri nyt olemme elossa. Ja olemme kiitollisia Jumalallemme juuri tästä hetkestä, jota nyt elämme, kyvystä nähdä ja hengittää sekä mahdollisuudesta muuttaa jotakin tässä maailmassa. Voimme yhä nähdä rakkaitamme ja kertoa heille, mitä he meille merkitsevät.

Rakkaus voittaa pelon ja paljastaa, keitä me todella olemme: Jumalan kuviksi luotuja. Ja kulkemalla ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jeesus Kristus mursi kuoleman kahleet ja toi meille Pyhän Hengen, näkymättömän auttajan, joka voi nyt asua meissä.

17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

( Johannes 14:17 )

Henki, jonka olemme saaneet, ei ole pelon henki, sillä se johtaa meidät iankaikkiseen elämään.

7 Sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.

( 2. Timoteuskirje 1:7 )

Tästä näemme, että jos tunnemme pelkoa, se ei tule Hengestä, jonka Jumala meille antoi. Jos vaellamme pelon pimeydessä, emme ole tuoneet mukanamme uskon valoa Herraan, meidän Jumalaamme.

12 Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden.

( Johannes 8:12 )

Nyt, kun seisot pandemian keskipisteessä, kumman valitsisit – pelon vai uskon? Kun muut katsovat sinua tämän pelokkaan maailman pimeydessä, voivatko he nähdä valosi?

3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

( Psalmit 91:3-7 )

9 Enkö minä käskenyt sinun olla rohkian ja vahvistaa itses? Älä pelkää, älä myös hämmästy, sillä Herra sinun Jumalas on sinun kanssas kaikissa sinun aivoituksissas.

( Joosua 1:9 )

Mikään ei tapahdu maailmassamme ilman syytä. Mitä tämä pandemia voisi meille opettaa? Opimmeko todella arvostamaan ihmiselämää? Opimmeko arvostamaan aitoa ystävyyttä ja olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on? Loppuuko merkityksetön kilpajuoksu paremmasta kuvasta Instagramissa ja useammista tilaajista YouTube-videoillemme? Loppuvatko sodat rahasta ja vallasta? Tuleeko taivas jälleen siniseksi tuleville sukupolville? Pystymmekö vihdoin riisumaan verhon silmiltämme ja näkemään todellisen maailman, jonka Isämme on luonut?

27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.

( Johannes 14:27 )