Onko kaikki ennalta määrätty?

Kun luemme vaikeuksista, joiden näyttää olevan tulossa ihmiskunnan tai oman elämämme eteen, on helppo tuntea itsensä avuttomaksi, ikään kuin mitään ei voisi tehdä. Jotkut meistä päättelevät hiljaa mielessään, että kaikki elämässä on jo päätetty eikä mikään vaiva muuta sitä. Mutta onko asia todella näin?

Raamattu antaa meille lempeämmän kuvan. Edes ne onnettomuudet, jotka Jumala itse on ilmoittanut, tai ne siunaukset, jotka hän on luvannut, eivät aina toteudu täsmälleen niin kuin ne on lausuttu. Usein ne riippuvat siitä, miten ihmiset vastaavat. Mieti, mitä Jumala sanoi profeetta Jeremialle:

7 Äkisti minä puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, hävittääkseni ja hukuttaakseni sitä.

8 Mutta jos se kansa kääntää itsensä pahuudestansa, jota vastaan minä puhun, niin minäkin kadun sitä pahaa, jota minä ajattelin heille tehdä.

( Jeremia 18:7-8 )

9 Ja minä puhun äkisti kansasta ja valtakunnasta, rakentaakseni ja istuttaakseni sitä.

10 Mutta jos se tekee pahaa minun edessäni, niin ettei hän kuule minun ääntäni, niin minä kadun myös sitä hyvää, jota minä heille luvannut olin tehdä.

( Jeremia 18:9-10 )

Jumala sanoo, etteivät hänen ilmoituksensa ole lukittu ovi. Ne ovat pikemminkin avoin keskustelu, jossa valintamme kuullaan.

Kaupunki, joka kuunteli

Tunnetuin esimerkki on Niniven. Joona toi lyhyen ja pelottavan sanoman, ja ihmiset ottivat sen sydämelleen:

4 Ja kuin Jona rupesi siinä käymään yhden päiväkunnan matkan, huusi hän ja sanoi: vielä on neljäkymmentä päivää; niin Niniven pitää hukkuman.

5 Niin Niniven miehet uskoivat Jumalan päälle, ja antoivat saarnata, että paastottaisiin, ja pukivat säkit yllensä sekä pienet että suuret.

7 Ja antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivessä kuninkaan tahdosta ja hänen sankareinsa käskystä, sanoen: ettei yksikään ihminen taikka eläin, karja eli lampaat pidä mitään maistaman eikä laitumelle ajettaman, ja ei vettäkään juoman;

8 Vaan ihmiset ja eläimet pitää säkkiin puetettaman, ja heidän pitää lujasti Jumalan tykö huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiestänsä ja kätensä väkivallasta.

9 Kukaties Jumala taitaa kääntyä ja katua, ja lakata hirmuisesta vihastansa, ettemme huku.

( Joona 3:4-5,7-9 )

Huomaa nöyryys kuninkaan sanoissa: "Kuka tietää? Ehkä Jumala vielä muuttaa mielensä." Hänellä ei ollut takeita, vain toivo. Ja tuohon toivoon vastattiin:

10Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palasivat pahasta tiestänsä, katui Jumala sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei tehnytkään.

( Joona 3:10 )

Miksi Jumala varoittaa meitä

On syytä kysyä, miksi Jumala ylipäätään varoittaa. Jos onnettomuutta ei voisi välttää, varoitus tuottaisi vain surua. Mutta varoitus on kutsu. Jeremian kautta Jumala selitti oman sydämensä:

3 Jos he mitämaks taitavat kuulla ja kääntyä kukin pahasta menostansa, että minäkin katuisin sitä pahaa, jonka minä heille ajattelin tehdä heidän pahan menonsa tähden.

( Jeremia 26:3 )

13 Niin parantakaat nyt menonne ja olonne, ja kuulkaat Herran Jumalanne ääntä; niin tahtoo myös Herra katua sitä pahaa, jonka hän on puhunut teitä vastaan.

( Jeremia 26:13 )

Jumala ei halua tuoda vaikeuksia. Hän toivoo tulevansa kuulluksi. Valitettavasti hänen kärsivällisyytensä ei aina saa vastakaikua:

7 Minä annoin sinulle sanoa: kuitenkin pitää sinun minua pelkäämän, ja antaman sinuas kurittaa, niin ei pidä hänen asuinsiansa hävitettämän, eikä mitään, josta minä olen häntä nuhdellut; mutta he ahkeroitsevat kaikkinaista pahuutta.

( Sefanja 3:7 )

Myös profeetoille annettiin tässä tehtävä. He eivät olleet siellä pelottelemassa ihmisiä vaan antamassa heille mahdollisuuden kääntyä takaisin ajoissa:

6 Soitetaanko vaskitorvea kaupungissa, ja ei kansa hämmästy? Onko myös jotain pahaa kaupungissa, jota ei Herra tee?

7 Sillä ei Herra, Herra tee mitään, ellei hän ilmoita salauttansa palvelioillensa prophetaille.

( Aamos 3:6-7 )

Nöyryys muuttaa lopputuloksen

Raamattu osoittaa saman kaavan jopa niiden kohdalla, jotka olivat eksyneet kauas. Kuningas Ahab, yksi Israelin levottomimmista hallitsijoista, nöyrtyi, ja Jumala huomasi sen:

27 Koska Ahab nämät sanat kuuli, repäisi hän vaatteensa, ja puki säkin ihollensa ja paastosi, ja makasi säkissä ja kävi suruissansa.

28 Ja Herran sana tuli Elian Tisbiläisen tykö ja sanoi:

29Etkös nähnyt, kuinka Ahab nöyryytti itsensä minun edessäni? että hän itsensä niin nöyryyttää minun edessäni, en minä saata sitä pahaa hänen aikanansa; mutta hänen poikansa aikana saatan minä pahan hänen huoneensa päälle.

( 1. Kuningasten kirja 21:27-29 )

Sama tapahtui kuningas Rehabeamin ja Juudan johtajien kohdalla:

5 Silloin tuli Semaja propheta Rehabeamin ja päämiesten tykö Juudassa, jotka olivat kokoontuneet Sisakin tähden Jerusalemiin, ja sanoi heille: näin sanoo Herra: te olette hyljänneet minun, sentähden olen minä myös hyljännyt teidät Sisakin käteen.

6 Niin Israelin ylimmäiset nöyryyttivät itsensä kuninkaan kanssa ja sanoivat: Herra on vanhurskas.

7 Koska Herra näki heidän nöyryyttävän itsensä, tuli Herran sana Semajan tykö ja sanoi: he ovat itsensä nöyryyttäneet, sentähden en minä heitä kadota, vaan minä annan kohta heille pelastuksen, niin ettei minun vihani vuotais Jerusalemin päälle Sisakin käden kautta.

( 2. Aikakirja 12:5-7 )

Kummassakin kertomuksessa nöyrä sydän pehmensi sen, mikä oli tulossa.

Mitä tämä merkitsee meille

Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, että Jumala muuttaa suuntaansa, sekä siunausten että vaikeuksien suhteen, sen mukaan miten ihmiset vastaavat. Tämä kutsuu meitä katsomaan avoimin silmin omaa elämäämme ja ympärillämme olevia ihmisiä. Ehkä Jumala puhuu meille suoraan Raamatun kautta. Ehkä hän puhuu epäsuorasti, kohtaamiemme olosuhteiden kautta. Jotkin olosuhteet on saatettu järjestää opettamaan meille jotakin. Jos opimme niistä, kuka tietää, meidät voidaan säästää myöhemmin kovemmalta opetukselta.

Ja kun kuritus tulee, se tulee rakastavasta kädestä:

5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,

6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.

( Heprealaiskirje 12:5-6 )

Meidän ei siis tarvitse menettää toivoamme. Tulevaisuus ei ole muuri vaan polku, ja meidät on kutsuttu kulkemaan sitä yhdessä Jumalan kanssa.