Lupauksen merkitys
Se, mitä emme näe, on silti todellista
Elämme näkyvässä, käytännöllisessä maailmassa, ja on helppo aliarvioida sitä, mitä emme näe. Vanhurskaus, joka maksaa meille jotakin, olipa se rahaa, mukavuutta tai terveyttä, voi näyttää tappiolta. Ystävyys voi tuntua vähemmän tärkeältä, kun siitä ei enää ole hyötyä. Ja lupaus voi alkaa tuntua valinnaiselta, kun sen pitäminen ei enää ole meille edullista.
Raamattu kuitenkin pitää lupausta hyvin arvokkaana. Sanansa pitäminen on yksi niistä perustuksista, joille taivasten valtakunta rakentuu, ja me toivomme saavamme olla osa sitä. Se valmistaa meitä tuohon valtakuntaan, ja se tekee tästä maailmasta paremman jo nyt tuomalla mukanaan arvoja, jotka eivät ole rikkautta eivätkä valtaa. Katsotaan yhdessä, mitä Raamattu sanoo lupauksista.
Hän, joka pitää jokaisen lupauksensa
Kaikki alkaa Jumalasta itsestään. Hän on esimerkki sellaisesta, jonka sanaan voi luottaa täysin:
19 Ei ole Jumala ihminen, että hän valhettelis, taikka ihmisen lapsi, että hän jotakin katuis. Pitäiskö hänen jotakin sanoman, ja ei tekemän? Pitäiskö hänen jotakin puhuman, ja ei täyttämän?( 4. Mooseksen kirja 23:19 )
Kun pidämme lupauksemme, heijastamme hieman sitä, kuka Jumala on. Juuri se tekee ympärillämme olevasta maailmasta turvallisemman ja lämpimämmän.
Kuka saa elää lähellä Jumalaa?
Psalmista esittää kysymyksen, jonka jokainen meistä on joskus esittänyt: kuka saa asua Jumalan edessä? Hänen vastauksensa on kuvaus ehyestä ihmisestä, ja yksi sen piirre puhuu suoraan aiheestamme:
1 Davidin Psalmi. Herra, kuka asuu sinun majassas? eli kuka on pysyväinen sinun pyhällä vuorellas?2 Joka vaeltaa ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden sydämestänsä;3 Joka ei kielellänsä panettele, eikä lähimmäisellensä mitään pahaa tee, ja ei häpäise lähimmäistänsä;4 Joka jumalattomat katsoo ylön, vaan kunnioittaa Jumalaa pelkääväisiä; joka lähimmäisellensä vannoo ja pitää.( Psalmit 15:1-4 )
”Pitää lupauksensa, vaikka se koituisi hänen vahingokseen.” Siinä kohdassa useimmat meistä kamppailevat. On helppoa pitää lupaus, joka ei maksa mitään. Lupauksen arvo näkyy silloin, kun se maksaa meille jotakin.
Ajattele ennen kuin lupaat
Mooseksen laki suhtautui lupauksiin hyvin vakavasti, mutta se oli myös hyvin lempeä niitä kohtaan, jotka pelkäsivät niiden antamista. Ketään ei vaadittu tekemään lupausta. Mutta kun joku oli sen Jumalalle tehnyt, se oli täytettävä viipymättä:
21 Kuin Herralle sinun Jumalalles lupauksen lupaat, niin älä viivytä maksaa sitä; sillä Herra sinun Jumalas on sen totisesti vaativa sinulta, ja se on sinulle synti.22 Vaan jollet sinä lupaa, niin ei ole sinulla syntiä.23 Pidä se, mikä sinun huulistas on käynyt ulos, ja tee, niinkuin sinä Herralle sinun Jumalalles hyvällä ehdolla luvannut olet sitä, minkä sinä suullas puhunut olet.( 5. Mooseksen kirja 23:21-23 )
Ajatus on yksinkertainen ja lempeä. Meidän ei tarvitse luvata paljon. Meidän tarvitsee vain tarkoittaa sitä, mitä sanomme.
Laki tunnusti myös, että lupaamme joskus liian nopeasti, hetken tunteen vallassa, tajuamatta mitä sanomme. Se osoittaa tien eteenpäin: kun sen huomaamme, meitä kutsutaan olemaan siitä rehellisiä.
4 Eli jos joku sielu vannoo, niin että hänen suustansa käy ajattelemata pahoin eli hyvin tehdä, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja sen sitte ymmärtää: hän on vikapää yhteen näistä.( 3. Mooseksen kirja 5:4 )
Kun lupaus annetaan vihassa
Tässä on kertomus, joka osoittaa, kuinka helposti näin voi käydä. Daavid ja hänen miehensä olivat suojelleet erään rikkaan miehen, Naabalin, karjalaumoja. Kun Daavid pyysi vastineeksi hieman ruokaa, Naabal solvasi häntä ja lähetti hänen miehensä pois. Daavid raivostui, ja vihassaan hän vannoi, että jokainen mies Naabalin talossa kuolisi aamuun mennessä:
22 Jumala tehköön näitä Davidin vihamiehille ja vielä suurempia, jos minä jätän hänelle huomeneksi kaikista, mitä hänellä on, jonkun, joka vetensä seinään heittää.( 1. Samuelin kirja 25:22 )
Naabalin vaimo Abigail kuuli asiasta ja riensi Daavidin luo ruoan ja viisaiden sanojen kanssa. Daavid kuunteli. Hän ymmärsi, kuinka lähellä hän oli ollut vakavaa vääryyttä, ja kiitti naista:
34 Totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää, se joka minun on tänäpänä estänyt sinulle pahaa tekemästä, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille jäänyt huomeneksi yhtäkään seinään vetensä heittävää.( 1. Samuelin kirja 25:34 )
Tämä kertomus osoittaa kaksi asiaa. Raivossa annettu lupaus voi muodostua ansaksi meille itsellemme ja muille. Ja viisas ihminen, joka uskaltaa puhua rauhallisesti, voi estää onnettomuuden. Daavid ei vaatinut itseltään ”johdonmukaisuutta”. Hän valitsi astua askeleen taaksepäin, ja sekin kuuluu ehyyteen: nöyryyteen myöntää olleensa väärässä.
Lupauksella on kaksi puolta
Jumalan lupaukset ovat aina uskollisia, mutta se, miten ne otetaan vastaan, voi riippua siitä, miten itse vastaamme. Pappi nimeltä Eeli oli saanut lupauksen, että hänen sukunsa palvelisi Jumalaa sukupolvien ajan. Mutta Eelin pojat käyttivät asemaansa hyväkseen kansan kustannuksella. Jumala lähetti Eelille sanoman:
30 Sentähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön.( 1. Samuelin kirja 2:30 )
Tässä ei ole kyse Jumalasta, joka peruu sanansa helposti. Se osoittaa, että jokainen lupaus meidän ja Jumalan välillä on suhde. Se kutsuu meitä vastaamaan kunnioittavasti ja arvostaen.
Kun lupausta kohdellaan kevyesti
Juudan viimeisen kuninkaan Sedekian oli Babylon asettanut kuninkaaksi, ja hän oli luvannut Babylonian kuninkaalle uskollisuutta Jumalan nimeen. Sitten hän rikkoi lupauksensa ja kääntyi Egyptin puoleen avun toivossa:
13 Hän luopui myös Nebukadnetsarista Babelin kuninkaasta, joka häntä Jumalan kautta vannottanut oli, ja tuli uppiniskaiseksi ja kovetti sydämensä, niin ettei hän ollenkaan tahtonut itsiänsä kääntää Herran Israelin Jumalan tykö.( 2. Aikakirja 36:13 )
Profeetta Hesekiel kuvaa, miten tämä nähtiin. Jumalan nimeen vannottu lupaus ei ole vain lupaus ihmiselle. Se on myös jotakin, minkä sanomme Jumalan edessä:
18 Sillä hän on katsonut valan ylön, ja särkenyt liiton; katso, että hän on kätensä ojentanut, ja kaikkia näitä tekee, niin ei hänen pidä pääsemän.( Hesekiel 17:18 )
Muutamaa sukupolvea myöhemmin profeetta Sakarja näki näyn valtavasta lentävästä kirjakääröstä, joka lähti kulkemaan yli maan. Se sisälsi varoituksen niille, jotka varastavat ja jotka vannovat väärin Jumalan nimeen:
4 Mutta minä tahdon sen tuottaa edes, sanoo Herra Zebaot, että sen pitää tuleman varkaan huoneesen, ja sen huoneesen, joka minun nimeni kautta väärin vannoo: ja sen pitää pysymän heidän huoneessansa; ja se on sen kuluttava puinensa ja kivinensä.( Sakarja 5:4 )
Meidän ei tarvitse lukea tätä uhkauksena. Se osoittaa, että Jumala välittää syvästi rehellisyydestä, koska valheet ja rikotut lupaukset satuttavat todellisia ihmisiä, yleensä niitä, jotka luottavat eniten.
Yksinkertaisesti kyllä, yksinkertaisesti ei
Jeesus tarjoaa meille yksinkertaisempaa tietä, joka ei tarvitse suuria valoja. Jos sanaamme voi luottaa, meidän ei tarvitse lisätä siihen mitään:
37 Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei; mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta.( Matteus 5:37 )
Hänen veljensä Jaakob toisti saman neuvon:
12 Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, älkäät vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään muuta valaa; mutta olkoon teidän puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi.( Jaakobin kirje 5:12 )
Ihminen, joka aina pitää sanansa, ei tarvitse vannoa taivaan tai maan kautta. Hänen ”kyllänsä” riittää jo.
Jos olemme rikkoneet lupauksen
Useimmat meistä ovat joskus rikkoneet lupauksia. Ehkä emme tarkoittaneet sitä, tai halusimme pitää sen mutta voimamme eivät riittäneet. Raamattu ei jätä meitä siihen. Se kutsuu meitä olemaan rehellisiä, korjaamaan asiat missä voimme ja kääntymään Jumalan puoleen, joka on hyvä niille, jotka tulevat hänen luokseen nöyrinä:
9 Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,( 1. Johanneksen kirje 1:9 )
Jos tämä painaa sydäntäsi tänään, olet tervetullut aloittamaan lyhyellä rukouksella. Kerro Jumalalle lupauksesta, jota et pystynyt pitämään, ja pyydä häneltä anteeksiantoa ja voimaa. Sitten, jos voit, puhu ihmiselle, jonka petit.
Ja tulevaisuutta ajatellen voimme aloittaa pienistä asioista: pitää pienet lupaukset, olla ajoissa, soittaa takaisin, tehdä loppuun se, minkä sanoimme tekevämme. Kun meidän ”kyllämme” tarkoittaa kyllä, rakennamme jotakin, mitä ei voi nähdä mutta mikä kestää: luottamusta ja taivasten valtakuntaan sopivaa luonnetta.