Ylpeyden rooli ja todellinen usko
Me kaikki haluamme tuntea itsemme kunnioitetuiksi ja arvokkaiksi. Se on luonnollista, ja se on itsetuntomme juuri. Ylpeys on tämän toiveen läheinen sukulainen. Se kasvaa, kun haluamme muiden huomaavan, mitä olemme tehneet ja miksi olemme tulleet. Ei ole ihme, että Raamattu puhuu ylpeydestä niin usein. Luemme nämä jakeet yleensä nopeasti ja oletamme niiden koskevan jotakuta toista. Tarkastellaan asiaa lempeämmin ja lähempää. Tässä on kolme lyhyttä jaetta alkuun:
32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.( Sananlaskut 30:32 )
5 Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,( Jesaja 26:5 )
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.( Job 33:17 )
Huomaa viimeinen. Jumala "pidättää heidät ylpeydestä", ja hän tekee sen puhumalla ihmisille yhä uudelleen, kuten välittävä vanhempi tekisi.
Kahdenlaista ylpeyttä
Arjessa käytämme sanaa kahdella tavalla. Toinen on kriittinen: "hän oli liian ylpeä auttaakseen." Toinen on lämmin: "Hyvin tehty, olen niin ylpeä sinusta!" Jälkimmäinen on yleinen perheissä, joissa vanhemmat kannustavat lapsia jatkamaan ja kasvamaan. Tässä tavanomaiset määritelmät:
- Syvän ilon ja tyytyväisyyden tunne, joka johtuu omista saavutuksista, läheisten ihmisten saavutuksista tai laajasti ihailluista ominaisuuksista tai omaisuudesta.
- Tietoisuus omasta arvokkuudestaan.
Ilo lapsen menestyksestä on hyvä asia, eikä Raamattu missään vastusta sitä. Raamattu varoittaa tietynlaisesta ylpeydestä: uskosta, että "tein tämän ihan itse, enkä tarvitse ketään." Se on ylpeyttä, joka luottaa itseensä Jumalan ja toisten ihmisten sijaan:
10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.( Sananlaskut 13:10 )
Mitä Jumala sanoo tällaisesta ylpeydestä
Alla olevat jakeet kuvaavat, miten Jumala suhtautuu siihen. Huomaa, että kyse on enemmän etäisyydestä kuin rangaistuksesta. Kun luotamme vain itseemme, jätämme hänelle vain vähän tilaa:
12 Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.( Job 35:12 )
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.( 2. Samuelin kirja 22:28 )
6 Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.( Psalmit 138:6 )
Apostoli Jaakob selittää, miksi Jumala vastustaa ylpeyttä: koska hän haluaa antaa meille enemmän.
6 Ja antaa runsaasti armon; sentähden hän sanoo: Jumala seisoo ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa hän armon.( Jaakobin kirje 4:6 )
Kuningas, joka sanoi: "Minä tein tämän"
Ennen kuin teemme johtopäätöksiä, katsotaan erästä kertomusta. Nebukadnessar oli Babylonin mahtava kuningas. Hän näki levottomuutta herättävän unen, ja profeetta Daniel selitti, että Jumala antoi hänelle varoituksen. Daniel lisäsi rakastavan kehotuksen:
27 Sentähden, herra kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni, ja päästä itses synnistäs vanhurskaudella, ja vapaaksi sinun pahoista töistäs laupiudella vaivaisia kohtaan, niin hän sinun rauhas pitentää.( Daniel 4:27 )
Kokonainen vuosi kului, kärsivällisyyden vuosi. Sitten eräänä päivänä kuningas katseli kaupunkiaan ja sanoi:
30 Puhui kuningas ja sanoi: Eikö tämä ole se suuri Babel, jonka minä rakentanut olen kuninkaalliseksi huoneeksi, minun suuren voimani kautta, minun kunniani ylistykseksi?( Daniel 4:30 )
Varoitus toteutui lähes heti:
31 Ennenkuin kuningas nämät sanat puhunut oli, tuli ääni alas taivaasta: Sinulle kuningas Nebukadnetsar sanotaan: Sinun valtakuntas otetaan sinulta pois.32 Ja sinä ajetaan pois ihmisten seasta; sinun pitää eläinten seassa kedolla oleman. Ruohoja sinun annetaan syödä niinkuin härkäin siihenasti että seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kenelle hän tahtoo.( Daniel 4:31-32 )
Nebukadnessar menetti kaiken, mistä oli ollut ylpeä. Mutta katso, miten kertomus päättyy. Tämän ajan jälkeen hän nosti katseensa ylös ja ymmärsi, kuka hänen saavutustensa takana oli:
34 Sen ajan perästä nostin minä Nebukadnetsar silmäni taivaasen päin ja tulin jälleen taidolleni, ja kiitin sitä Korkeinta. Minä ylistin ja kunnioitin sitä, joka elää ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun.35 Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan päällä, ovat luetut niinkuin ei mitään. Hän tekee, kuinka hän tahtoo taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat maan päällä, ja ei kenkään taida hänen kättänsä estää, eikä hänelle sanoa: Mitäs teet?37Sentähden kiitän minä Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylistän taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä on totuus ja hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä on, sen hän taitaa nöyryyttää.( Daniel 4:34-35,37 )
Kuningas oppi arvokkaan asian, ja hänen kunniansa palautettiin. Ehkä voimme oppia saman opetuksen lempeämmin, yksinkertaisesti pohtimalla hänen kertomustaan.
Entä oma ponnistelumme?
Useimmat meistä eivät ole kuninkaita. Mutta sanomme usein: "Rakensin tämän talon omin käsin", "perustin tämän yrityksen" tai "voitin tämän kilpailun". Eikö ole oikein tuntea ylpeyttä, kun on tehnyt kovasti töitä jonkin itselle tärkeän asian eteen, kuten hyvän työn, vahvan perheen tai kilpailun?
Totta kai ponnistelulla on merkitystä. Mutta Saarnaajan viisas kirjoittaja huomasi elämästä jotakin sellaisena kuin se meiltä päin näyttää: tulokset eivät riipu vain taidoistamme ja ponnisteluistamme.
11 Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia.( Saarnaaja 9:11 )
Menestys ei ole koskaan täysin omissa käsissämme. Ja Jeesus lisää lohduttavan ajatuksen. Elämän pienimmätkään yksityiskohdat eivät jää Isältä huomaamatta:
29 Eikö kaksi varpusta yhteen ropoon myydä? ja yksi heistä ei putoo maan päälle ilman teidän Isättänne;( Matteus 10:29 )
Tarkoittaako tämä siis, etteivät saavutuksemme ole oikeasti meidän? Jeesus vastaa käyttämällä kuvaa viinipuusta ja sen oksista. Oksa ei tee omaa elämäänsä. Se saa sen viinipuulta, ja hedelmä kasvaa tästä yhteydestä. Hän toistaa saman ajatuksen kahdesti hieman eri sanoin, ettemme jättäisi sitä huomaamatta:
4 Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.( Johannes 15:4 )
5 Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.( Johannes 15:5 )
Tarkoitus ei ole saada ponnistelujamme tuntumaan vähäisiltä. Se tarkoittaa, että kykymme, ideamme ja voimamme ovat lahjoja. Raamattu sanoo sen selvästi:
17 Muutoin sinä sanoisit sydämessäs: minun voimani ja käteni väkevyys on minulle näin voimalliset työt tehnyt.18 Vaan muista Herraa Jumalaas; sillä hän on se, joka sinulle voiman antaa, tekemään senkaltaisia voimallisia tekoja, että hän vahvistais liittonsa, jonka hän vannoi sinun isilles, niinkuin se tänäkin päivänä tapahtuu.( 5. Mooseksen kirja 8:17-18 )
Usko: Jumalaan nojaamista
Ylpeys sanoo: "Tein tämän itse." Usko sanoo: "Kiitos, en olisi selvinnyt tästä ilman sinua." Usko on luottamusta, ja luottamus tulee lempeästi omaan itseensä turvaamisen tilalle:
5 Luota Herraan kaikesta sydämestäs, ja älä luota ymmärryksees;6 Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa.( Sananlaskut 3:5-6 )
Se tulee myös huolen tilalle. Kun lakkaamme kantamasta kaikkea yksin, löydämme rauhan, joka yllättää meidät:
6 Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä, kaikella rukouksella ja pyytämisellä kiitoksen kanssa.( Filippiläiskirje 4:6 )
Ja se antaa meille uuden tavan juhlia. Saamme olla iloisia työstämme ja jakaa kunnian:
31 Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitä te teette, niin tehkäät kaikki Jumalan kunniaksi.( 1. Korinttilaiskirje 10:31 )
31Että niinkuin kirjoitettu on: joka itsiänsä kerskaa, hän kerskatkaan itsiänsä Herrassa.( 1. Korinttilaiskirje 1:31 )
Hyväksytään siis rajamme ilman häpeää ja lohduttaudutaan tiedosta, että voimme nojata Jeesukseen. Hän kulkee kanssamme jokaisen vaikeuden läpi. Kun ylpeys kuiskii, että meidän täytyy tehdä kaikki yksin, voimme vastata: on Joku, johon voimme luottaa.