Miksi Jumala pyysi uhraamaan eläimiä ja tuomaan syntiuhreja?
Kun luemme Raamatun yksityiskohtaisia ohjeita eläinuhreista alttarilla, monet meistä tuntevat levottomuutta. On vaikea nähdä, miten Jumala voisi ilahtua viattomien eläinten kuolemasta tai miksi anteeksiantamuksella pitäisi olla tekemistä sen kanssa. Nämä ovat rehellisiä kysymyksiä, ja ne ansaitsevat lempeän ja kiireettömän tarkastelun.
Kaikki alkoi ihmisistä
Raamatun ensimmäiset uhrit tulevat Kainilta ja Abelilta. Tekstissä ei sanota, että Jumala olisi pyytänyt heitä tuomaan mitään. He toivat lahjat omasta aloitteestaan:
3 Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.4 Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.( 1. Mooseksen kirja 4:3-4 )
Tästä on helppo päätellä, että Jumala pitää eläimistä enemmän kuin hedelmistä. Mutta katso, mitä Jumala sanoo Kainille sen jälkeen. Hän ei puhu lahjan lajista. Hän puhuu Kainin sydämelle, todellisella hellyydellä:
7 Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.( 1. Mooseksen kirja 4:7 )
Tärkeää oli se, miten kumpikin tuli Jumalan eteen. Abel toi ”parasta” mitä hänellä oli, ja Kain toi ”osan” sadostaan.
Mitä Jumala on aina halunnut
Läpi Raamatun Jumala sanoo uhreista yhä uudelleen saman asian. Hän etsii niiden takana olevaa sydäntä. Hän sanoo sen profeetta Hoosean kautta:
6 Sillä minulle kelpaa armo ja ei uhri; Jumalan tunto ja ei polttouhri.( Hoosea 6:6 )
Kuningas Daavid oppi saman asian rukoillessaan vakavan epäonnistumisensa jälkeen:
16 Sillä ei sinulle kelpaa uhri, että minä sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensinkään kelpaa.17 Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.( Psalmit 51:16-17 )
Profeetta Jesaja selittää, mitä tapahtuu, kun uhreja tuodaan ilman nöyrää sydäntä. Jumala välittää enemmän ihmisestä, joka ”vapisee minun sanaani”, kuin lahjasta:
2 Ja minun käteni on kaikki nämät tehnyt ja kaikki nämät ovat tehdyt, sanoo Herra; mutta minä katson sen puoleen, joka raadollinen ja särjetyllä hengellä on, ja joka vapisee minun sanani edessä.3 Sillä joka härjän teurastaa, on niinkuin hän miehenkin tappais; joka lampaan uhraa, on niinkuin hän koiran niskat taittais; joka ruokauhria tuo, on niinkuin hän sian verta uhrais; joka pyhää savua muistelee, on niinkuin hän vääryyttä kiittäis: näitä he valitsevat teissänsä, ja heidän sielunsa mielistyy heidän kauhistuksiinsa.( Jesaja 66:2-3 )
Ja Miikan kansa kysyy kysymyksen ääneen. Mitä voimme tuoda? Tuhansia oinaita? Omat lapsemmeko? Jumalan vastaus on yksinkertainen ja ystävällinen:
7 Luuletkos, että Herra mielistyy moneen tuhanteen oinaasen, taikka öljyyn, vaikka sitä epälukuiset virrat täynnä olisivat? Eli pitääkö minun antaman esikoisen poikani minun ylitsekäymiseni tähden, eli minun ruumiini hedelmän minun sieluni synnin tähden?8 Se on sinulle sanottu, ihminen, mikä hyvä on, ja mitä Herra sinulta vaatii, nimittäin, ettäs kätket Jumalan sanan, ja harjoitat rakkautta, ja olet nöyrä sinun Jumalas edessä.( Miika 6:7-8 )
Miksi veri?
Jos Jumala ei halunnut uhreja uhrien itsensä vuoksi, miksi koko järjestelmä oli olemassa? Raamattu selittää, että sen tarkoitus oli osoittaa, kuinka vakavaa synti on ja kuinka paljon se maksaa, ja samalla näyttää, miten Jumala valmistaa tien oikeaan suhteeseen Hänen kanssaan:
11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto.( 3. Mooseksen kirja 17:11 )
Samalla Raamattu on rehellinen siitä, että tällä järjestelmällä oli rajansa. Se saattoi viitata anteeksiantamukseen, mutta se ei voinut saattaa työtä loppuun:
9 Joka sillä ajalla oli esikuva, jossa lahjat ja uhrit uhrattiin, jotka ei voineet omantunnon perään täydelliseksi tehdä sitä, joka jumalanpalvelusta teki.( Heprealaiskirje 9:9 )
3 Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.4 Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.( Heprealaiskirje 10:3-4 )
Eläinuhrit olivat kuin varjo, muistutus synnistä vuodesta toiseen. Ne eivät voineet muuttaa ihmisen sydäntä.
Parempi tie, annettu rakkaudesta
Niinpä Jumala teki jotakin merkillistä. Hän ei pyytänyt meitä tuomaan lisää. Hän antoi itse:
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.( Johannes 3:16 )
8 Mutta Jumala ylistää rakkauttansa meidän kohtaamme, että kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme kuollut.( Roomalaiskirje 5:8 )
Jeesus kertoi tästä vertauksen. Maanomistaja lähettää rakkaan poikansa maansa vuokraajien luo toivoen, että nämä kunnioittavat häntä. Se on kuva siitä, miten Jumala lähetti Jeesuksen, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui:
13 Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.14 Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.( Luukas 20:13-14 )
Vanhassa järjestelmässä pappi toi ensin uhrin omien syntiensä ja sitten kansan syntien tähden. Jeesus oli synnitön. Hänen ei tarvinnut uhrata mitään itsensä puolesta, eikä Hän pyytänyt viattomien eläinten verta. Hän antoi itsensä täydessä sopusoinnussa Isän tahdon kanssa, kerta kaikkiaan:
27 Jolla ei olisi joka päivä tarve, niinkuin muut ylimmäiset papit, ensin omain synteinsä edestä uhraamaan, sitte kansan syntein edestä; sillä sen hän on jo silloin tehnyt, kuin hän itsensä uhrasi.( Heprealaiskirje 7:27 )
12 Eikä kauristen taikka vasikkain veren kautta, vaan hän on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään, ja ijankaikkisen lunastuksen löytänyt.( Heprealaiskirje 9:12 )
Mitä tämä merkitsee meille
Näissä kertomuksissa tuntemamme paino kuvastaa sitä, kuinka raskas synnin hinta todella on. Se ei tarkoita, että Jumala olisi julma. Se on hinta, jonka Hän päätti itse kantaa, jotta meidän ei tarvitsisi kantaa sitä yksin.
Kutsu on siis lempeä. Meidät otetaan tervetulleina vastaan Jumalan luo juuri sellaisina kuin olemme, ja saamme kertoa Hänelle rehellisesti, missä olemme erehtyneet:
9 Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,( 1. Johanneksen kirje 1:9 )
Jos teemme niin, huomaamme, että uhri on jo tehty meidän puolestamme ja että Hän etsii sydäntä, joka on valmis tulemaan kotiin.