Miksi Jumala pyysi Abrahamia tappamaan poikansa?
2 Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.( 1. Mooseksen kirja 22:2 )
Miten kaikki alkoi…
Jumalan lupaus
Palataan ajassa taaksepäin ja tarkastellaan tapahtumia, jotka sattuivat vuosia aiemmin. Tässä pohdimme lupauksia, jotka Jumala antoi Abrahamille tuolloin.
16 Sillä minä siunaan häntä, ja annan myös hänestä sinulle pojan; sillä minä siunaan hänen , ja hän on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hänestä.19 Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Isaak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä.21 Mutta minun liittoni teen minä Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttävä, tähän aikaan tulevana vuonna.( 1. Mooseksen kirja 17:16,19,21 )
Jumala sitoutuu solmimaan liiton Iisakin kanssa, ainoan pojan, jonka Saara synnyttäisi. Lupaus annettiin jo ennen Iisakin syntymää, mikä osoittaa Jumalan selvän aikomuksen varjella Iisakin henki. Katsotaan kuitenkin, miten Abraham suhtautui Jumalan lupaukseen.
Abraham osoittaa uskon puutetta Jumalan sanomaa kohtaan.
17 Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydämessänsä: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksänkymmenen ajastaikainen synnyttäneekö?( 1. Mooseksen kirja 17:17 )
Abrahamin teot eivät kerro vahvasta uskosta Jumalaan.
Abraham ei vieläkään luota Jumalaan.
Myöhemmin Jumala toisti lupauksensa Abrahamille. Tällä kertaa Abraham ei epäillyt, mutta Saara epäili.
10 Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.11 Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.12 Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.13 Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?( 1. Mooseksen kirja 18:10-13 )
Voimmeko nyt sanoa, että Abraham todella uskoo Jumalaan? Jos hän uskoisi, Jumalan ei olisi tarvinnut toistaa lupaustaan. Lisäksi seuraava jae osoittaa, ettei Abraham vieläkään luota Jumalaan, sillä hän johtaa harhaan Gerarin kuningasta Abimelekia väittämällä, että Saara on hänen sisarensa. Tämä kertoo Abrahamin pelosta, että hänen kuolemansa voisi vaarantaa Jumalan lupauksen täyttymisen, koska ilman häntä ei olisi Iisakia.
2 Ja Abraham sanoi emännästänsä Saarasta: hän on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lähetti ja antoi noutaa Saaran tykönsä.( 1. Mooseksen kirja 20:2 )
11 Abraham sanoi: minä ajattelin: kukaties ei tässä paikassa ole yhtään Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emäntäni tähden.( 1. Mooseksen kirja 20:11 )
Vuotta myöhemmin Jumala täytti lupauksensa ja antoi Abrahamille pojan, juuri niin kuin oli vakuuttanut. Muuttiko tämä Abrahamin uskoa Jumalaan?
Todiste siitä, että Abrahamin usko Jumalaan oli poikkeuksellisen vahva – vahvempi kuin osaamme kuvitella.
Vuosia myöhemmin, kun Iisak oli kasvanut, Jumala esitti Abrahamille järkyttävän pyynnön. Yllättäen Abraham toimi heti ja teki juuri niin kuin Jumala oli käskenyt. Vaikka Abraham rakasti syvästi poikaansa Iisakia, ainoaa lastaan Saaran kanssa, hän ei pidättänyt häntä Jumalalta.
2 Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.9 Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.10 Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.( 1. Mooseksen kirja 22:2,3,9,10 )
12 Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.( 1. Mooseksen kirja 22:12 )
Tällä Raamatun kohdalla on syvä merkitys – eikä vain sen eettisen puolen vuoksi, joka yleensä vangitsee ihmisten huomion.
Ensinnäkin Jumala tunsi Abrahamin täydellisesti – hänen kykynsä ja rajoituksensa – ennen kuin esitti pyyntönsä. Samoin Jumala tietää ennalta jokaisesta ihmisestä kaiken, ennen kuin tämä tekee tai sanoo mitään.
2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.( Psalmit 139:2-4 )
Samaan aikaan Abrahamilla on horjumaton usko Jumalaan, ja hän on varma, että Jumalan lupaukset toteutuvat. Hän ymmärtää epäilemättä, että Jumala pitää lupauksensa solmia liitto Iisakin ja hänen jälkeläistensä kanssa. Siksi Iisak ei Abrahamin vakaumuksen mukaan voi yksinkertaisesti kuolla. Jos kuolema kohtaisi, Abraham luottaa siihen, että Jumala voi herättää Iisakin henkiin tai puuttua asiaan tavalla, joka sopii hänen lupaukseensa. Abraham ilmaisee tämän horjumattoman luottamuksen sanoessaan, että sekä hän että Iisak palaavat, ja odottaa Jumalan itse hankkivan tarvittavan uhrin.
5 Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.( 1. Mooseksen kirja 22:5 )
7 Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?8 Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.( 1. Mooseksen kirja 22:7-8 )
Tämä Abrahamin uskon osoitus esitetään meille, Raamatun lukijoille, korostamaan sen ihmisen uskon syvyyttä, jonka Jumala oli valinnut. Se tuo esiin, miten suuri merkitys Abrahamin teoilla ja uskolla on meille kaikille.
18 Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.( 1. Mooseksen kirja 22:18 )
Abraham ei uhrannut poikaansa – sen sijaan Jumala uhrasi omansa…
Vaikka Abraham uskoi, että hänen poikansa lopulta olisi elossa, hän ei tiennyt, miten tai milloin. Tavallaan Iisak oli Abrahamille ”kuollut” pitkän kolmipäiväisen matkan ajan Jumalan osoittamalle vuorelle ja ”nousi kuolleista” kolmantena päivänä matkan päätteeksi. Tämä koskettava rinnakkaisuus viittaa Jumalan Pojan, Jeesuksen, ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen: hänet ristiinnaulittiin, ja hän nousi kuolleista kolmantena päivänä.
4 Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.( 1. Mooseksen kirja 22:4 )
4 Ja että hän oli haudattu ja nousi ylös kolmantena päivänä Raamattuin jälkeen,( 1. Korinttilaiskirje 15:4 )
Ellemme ymmärrä sitä syvää rakkautta ja jumalanpelkoa, joka sai Abrahamin olemaan valmis uhraamaan poikansa, meidän voi olla vaikea käsittää Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Myös Jumala antoi ainoan Poikansa kärsimään ristin pelastukseksemme.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.( Johannes 3:16 )